Viikko 43, 20.10.-26.10.

23.10. torstai

Smallporate on yrityksenä tosi paljon mukana kaikessa paikallisessa toiminnassa, ja useaan otteeseen sitä kuulee, että tyypit on siellä tai tuolla jossain aamuisessa tapahtumassa, yms. Joka toinen torstai, jos muistan oikein, kokoontuu Plymouth Networking breakfast, mikä on samanlainen tapahtuma kuin mihin Janet Almondilta vei mut tyyliin heti toisena viikkonani. Ainut ero on se, että kyseessä on Plymouthin Aquariumissa järjestettävä tilaisuus, joten ei tarvinnut mennä niin sanotusti merta edemmäs kalaan! Sam ehdotti, (tai no, pikemminkin sanoi, että mä vien sut sinne, ja minähän tulen vikisten perässä :D) että mä tulisin sen mukaan sinne, että se olis hyvää kokemusta ja että pääsisin sitten sielläkin vaihteeksi puhumaan ääneen kaikille (kääks!). Sovittiin sitten niin, joten aikainen herätys oli vaihteeksi odottamassa. Samin kyydissä tuli myös yksi sen tutuista, ja olin tosi innoissani loppujen lopuksi koko aamiaisesta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun menin Plymouthin kuuluun National Marine Aquariumiin, ja odotin kamalasti näkeväni kaikenlaisia mereneläviä ja että syötäisiin siellä meduusatankkien vierellä, tai jotain yhtä James Bond-maista. Hieman petyin, kun sitten mentiin vaan rappusia ylös suoraan ylimpään kerrokseen ja siellä oli ihan kahvila-alueelle katettu meiän pöytä. Mut hieman lievitti se, että iki-ihana Chris oli siellä kanssa! Että musta välillä tuntuukin hömelöltä kun voin kiintyä niin nopeasti ihmisiin, sitä välillä kokee olevansa joku koiranpentu kun on niin innoissaan siitä, että joku, joka on tosi karismaattinen puhuja, on paikalla ja tietää sun nimen ja vaikuttaa vielä siltä ettei sitä nyt ainakaan haittaa, että pyörit sen jaloissa. Ja vaikka se aamiaispaikka nyt ei ollutkaan niin tunnelmallinen joidenkin fisutankkien puuttuessa, oli näkymä Plymouthin lahdelle kyllä aika silmiä hivelevä. Oli ollu niin vankka sumukin ja kaikkea, mutta merelle näkyi tosi hyvin.

Aamiaisella oli aika paljon porukkaa, ainakin verrattuna siihen aikaisempaan aamiaiseen, jonka vietin Janetin seurassa. Aika pitkälle kaikki oli mulle täysin tuttuja naamoja, jos ei nyt sitten Chrisiä laskettu sieltä. Taas vankkaa englantilaisbrekua naamaan ja siitä esittelykierrokselle. Sam oli aikasemmin suunnitellu mun kanssa että mä rupeen puhuu ihmisille suomea ja Sam sitten ”kääntää” sen ihmisille. Oli hauska nähdä, kuinka pöllämystyneen näköisiä ihmiset oli, kun rupesin lärpättämään suomeksi, ja Janet, joka sattui olemaan ekaa kertaa paikalla, virnuili pöydän kulmapaikalla aika leveästi. Sam sitten parin ”käännöksen” jälkeen sano et ”Fuck it, I don't really know how to speak Finnish and she's got excellent English, so. Go on, Lodi.” jonka jälkeen sitten käänsin saman tien englanniksi ja esittelin itseni ja Smallporaten lyhyesti. Sam siihen sitten lisäsi pari sanaa ja puhui sitten sen puolesta, että ihmiset ottais vastaan työharjoittelijoita, joita Janetin kautta esimerkiksi voi sitten pyytää ja tiedustella. Tosi nätisti puhui musta ja tuli hyvä fiilis, minkä lisäks vielä Chriskin lisäs omat kommenttinsa soppaan ja sit tuli jo sellanen ”okei okei kyl mäki teitä ja siis tosi paljon, mennään eteenpäin tai mä oon kohta yhtä punanen kun tomaatti!”-olo. Mutta oli kivaa, kauhee vaan kun tuntee aina jännityksen kasvavan aina just ennen omaa vuoroaan, sitä mun on jollain tavalla käsiteltävä. Aina jälkeenpäin hurjan helpottunu olo kun on saanu puhuttua.
Muuten tilaisuus oli tosi samantyyppinen kuin aikaisempi breku, jolle osallistuin, joten oli ihan mukava olla läsnä. Tällasista messuista ja muista virallisuuksista tulee tosi helposti mieleen oma isäni, joka on tosi fiini ja fiksu ammattilainen, jonka messuista oon saanu kuulla aika pienestä pitäen jo.

Kaikkea sitä kokee kun ikää karttuu ja uusia kokemuksia napsii plakkariinsa :)