tiistai, 25.11.
Tässä kun kirjotin ton päiväyksen, pieni kalmanhiki nousi pintaan. Ollaanko me oikeesti jo marraskuun vikalla viikolla? Hiukka karmivaa. Tavallaan jo ajatukset kääntyy koko ajan enemmän Suomen ja perheen puoleen, mikä on toki tosi mukavaa, mutta edessä häämöttää sillon myös totta kai valmistuminen yms. Meep! Tulevaisuus on kuulkaas aika pelottava nakki.Duunissa sen sijaan on tällä viikolla hurjan paljon kaikkea tapahtumaa. Tää viikko jää tyngäksi normitöiden osalta, sillä kunnon duunia oli mulla vaan eilen ja tänään. Huomenna, keskiviikkona, on iki-ihanan Chrisin NLP-kurssi, jonne minä ja Joe ollaan menossa (jee!), torstaina on puolipäivä, koska sitten kesken kaiken, siinä lounaan tienoilla, me lähdetään Lontooseen! Siellä on yks Euroopan suurimmista yritysmessuista (nimeltään The Business Show – pikkasen mahtipontista), joilla vietetään sitten koko päivä perjantaina. Viikonlopuksi jään kaverille Lontooseen ihmettelemään näkymiä Iso-Britannian pääkaupungissa, joten siitäkin tulee varmasti aikas mahtavaa.
Istun tässä ja mietin, mistä voisin kertoa. Jotakin kummallista, hassua, pientä tapahtumaa, joka voisi saada vaikka jonkun hymynalun lukijan huulille. Jos voisi hauskuuttaa sitä, joka näitä tekstejä sattuisi lukemaan. Tällä hetkellä olo on, että paljon ei ole kerrottavaa. Kolme kertaa viikossa päivittäminen jättää vähän tampioksi, kun ei ole paljoa sanottavaa tiettyinä päivinä.
Kyllä, työskentelen edelleen. Graafista suunnittelua, kyllä. Edelleen Illustratorilla.
Kyllä, asun samassa asunnossa. Kämppikset on tosi kivoja, jep. Edelleen.
En ole paljon töiltä ja SK-merkinnöiltä ehtinyt tehdä mitään kummempaa. Viime viikolla olen halunnut viettää tosi paljon aikaa taas mun ”oman porukan” kanssa, elikkä mumble-jätkien, mun pienen lauman kanssa. En tiedä, onko mussa jonkinlaista kärttyisyyttä nyt havaittavissa, kun koko ajan pitäis vähän niinku ”live the experience to the fullest” ja nähdä kaikkea. Mulle on täällä mm. sanottu, että ”You didn't come here to do the stuff you do at home, you're supposed to do new things.” Anteeks mitä? Ainut asia mitä mä TULIN tänne tekemään, on työssäoppiminen. Kaikki muu on sellasta mihin voin halutessani ryhtyä. Almondillakin sain kuunnella viime viikolla sitä, että olin missannu aikasemman viikon one-on-one-meetingin – siis siitä syystä, että olin kipeä. Nyt ilmoitin etukäteen, etten pääse tulemaan (koska kokemuksena suunnaton juttu, TEH BUSINESS EXPOH), ja siitäkin oli tulla satikutia. Lisäksi niin Petra kuin Janetkin sanoi, että ne ei kauheesti tykkää etten usein jää Language Caféeseen (joka on valinnainen) jotta voisin viettää aikaa niiden porukan kanssa (en halua). Tämä kaikki sen jälkeen, kun mulle oli eka sanottu siitä, että meidänkin kämpässä aikuisten pitäis osata järkätä asiat keskenään ilman, että niiden pitäis puuttua meidän välisiin juttuihin. Oh, hups, enkö mä nyt sitten tässä vaiheessa ollukaan itsemääräämisoikeuteni ansaitseva aikuinen, kun kyseessä on Almondin omat jutut? Language Caféssa järkätään ohjelmaa, joita teen usein kämppisten kanssa, tai sitten siellä on PowerPoint-esitys aiheesta X, jonka päätteeksi täytetään ristikko teemaan sopivilla sanoilla. Anteeksi nyt vaan, mutta itselleni ja (haluamatta kuulostaa täys munapäältä) englantini tasolle kyseessä on ohjelmaa, jota en oikeen jaksa mun työpäivien jälkeen. Mieluummin vietän sen ajan tekemällä jotain kivaa, joka oikeesti rentouttais mua. Varmasti Language Café on joillekin kiinnostava, tai jos asuis vaikka yksin, niin siinä vois olla sopiva sosiaalisuuspistos viikon loppupuolella, mutta itse saan ihan tarpeeksi ihmiskontakteja ja viime aikoina tosiaan tullut jopa sellainen ”haluan sulkeutua huoneeseeni” fiilis. Onneks mulla on oma huone, ja ovessa lukko.
Ei oo pakko jos ei haluu.
En mä täällä aio selitellä kenellekään yhtään mitään, siis tietenkään jos kyseessä ei ole duunipaikka, taikka jos Almondilla on oikeesti joku pakollinen juttu menossa. Kyllä mä niihin one-on-one tapaamisiin olen tullut ahkerasti joka ikinen kerta, koska se ON pakollinen.
Tulipas tästä nyt vinetyspäivitys. Toivottavasti loppuviikosta tulis vähän pirteempää tekstiä. Ajattelin mm. päivittää perjantain ajan livenä koko ajan mitä teen, mutta se luultavasti menee niin, että päivitän mun omaa blogia livenä ja heitän sitten päivityksen tänne koulun blogin puolelle. Lisäks huomenna Chris. Ihanaa. Odotan innolla, mitä siitä tulee.
Niin ja tässä vähän kuvia siitä mitä olen tehnyt, kun Michele niitä on pyydellyt.
Tässä kun kirjotin ton päiväyksen, pieni kalmanhiki nousi pintaan. Ollaanko me oikeesti jo marraskuun vikalla viikolla? Hiukka karmivaa. Tavallaan jo ajatukset kääntyy koko ajan enemmän Suomen ja perheen puoleen, mikä on toki tosi mukavaa, mutta edessä häämöttää sillon myös totta kai valmistuminen yms. Meep! Tulevaisuus on kuulkaas aika pelottava nakki.Duunissa sen sijaan on tällä viikolla hurjan paljon kaikkea tapahtumaa. Tää viikko jää tyngäksi normitöiden osalta, sillä kunnon duunia oli mulla vaan eilen ja tänään. Huomenna, keskiviikkona, on iki-ihanan Chrisin NLP-kurssi, jonne minä ja Joe ollaan menossa (jee!), torstaina on puolipäivä, koska sitten kesken kaiken, siinä lounaan tienoilla, me lähdetään Lontooseen! Siellä on yks Euroopan suurimmista yritysmessuista (nimeltään The Business Show – pikkasen mahtipontista), joilla vietetään sitten koko päivä perjantaina. Viikonlopuksi jään kaverille Lontooseen ihmettelemään näkymiä Iso-Britannian pääkaupungissa, joten siitäkin tulee varmasti aikas mahtavaa.
Istun tässä ja mietin, mistä voisin kertoa. Jotakin kummallista, hassua, pientä tapahtumaa, joka voisi saada vaikka jonkun hymynalun lukijan huulille. Jos voisi hauskuuttaa sitä, joka näitä tekstejä sattuisi lukemaan. Tällä hetkellä olo on, että paljon ei ole kerrottavaa. Kolme kertaa viikossa päivittäminen jättää vähän tampioksi, kun ei ole paljoa sanottavaa tiettyinä päivinä.
Kyllä, työskentelen edelleen. Graafista suunnittelua, kyllä. Edelleen Illustratorilla.
Kyllä, asun samassa asunnossa. Kämppikset on tosi kivoja, jep. Edelleen.
En ole paljon töiltä ja SK-merkinnöiltä ehtinyt tehdä mitään kummempaa. Viime viikolla olen halunnut viettää tosi paljon aikaa taas mun ”oman porukan” kanssa, elikkä mumble-jätkien, mun pienen lauman kanssa. En tiedä, onko mussa jonkinlaista kärttyisyyttä nyt havaittavissa, kun koko ajan pitäis vähän niinku ”live the experience to the fullest” ja nähdä kaikkea. Mulle on täällä mm. sanottu, että ”You didn't come here to do the stuff you do at home, you're supposed to do new things.” Anteeks mitä? Ainut asia mitä mä TULIN tänne tekemään, on työssäoppiminen. Kaikki muu on sellasta mihin voin halutessani ryhtyä. Almondillakin sain kuunnella viime viikolla sitä, että olin missannu aikasemman viikon one-on-one-meetingin – siis siitä syystä, että olin kipeä. Nyt ilmoitin etukäteen, etten pääse tulemaan (koska kokemuksena suunnaton juttu, TEH BUSINESS EXPOH), ja siitäkin oli tulla satikutia. Lisäksi niin Petra kuin Janetkin sanoi, että ne ei kauheesti tykkää etten usein jää Language Caféeseen (joka on valinnainen) jotta voisin viettää aikaa niiden porukan kanssa (en halua). Tämä kaikki sen jälkeen, kun mulle oli eka sanottu siitä, että meidänkin kämpässä aikuisten pitäis osata järkätä asiat keskenään ilman, että niiden pitäis puuttua meidän välisiin juttuihin. Oh, hups, enkö mä nyt sitten tässä vaiheessa ollukaan itsemääräämisoikeuteni ansaitseva aikuinen, kun kyseessä on Almondin omat jutut? Language Caféssa järkätään ohjelmaa, joita teen usein kämppisten kanssa, tai sitten siellä on PowerPoint-esitys aiheesta X, jonka päätteeksi täytetään ristikko teemaan sopivilla sanoilla. Anteeksi nyt vaan, mutta itselleni ja (haluamatta kuulostaa täys munapäältä) englantini tasolle kyseessä on ohjelmaa, jota en oikeen jaksa mun työpäivien jälkeen. Mieluummin vietän sen ajan tekemällä jotain kivaa, joka oikeesti rentouttais mua. Varmasti Language Café on joillekin kiinnostava, tai jos asuis vaikka yksin, niin siinä vois olla sopiva sosiaalisuuspistos viikon loppupuolella, mutta itse saan ihan tarpeeksi ihmiskontakteja ja viime aikoina tosiaan tullut jopa sellainen ”haluan sulkeutua huoneeseeni” fiilis. Onneks mulla on oma huone, ja ovessa lukko.
Ei oo pakko jos ei haluu.
En mä täällä aio selitellä kenellekään yhtään mitään, siis tietenkään jos kyseessä ei ole duunipaikka, taikka jos Almondilla on oikeesti joku pakollinen juttu menossa. Kyllä mä niihin one-on-one tapaamisiin olen tullut ahkerasti joka ikinen kerta, koska se ON pakollinen.
Tulipas tästä nyt vinetyspäivitys. Toivottavasti loppuviikosta tulis vähän pirteempää tekstiä. Ajattelin mm. päivittää perjantain ajan livenä koko ajan mitä teen, mutta se luultavasti menee niin, että päivitän mun omaa blogia livenä ja heitän sitten päivityksen tänne koulun blogin puolelle. Lisäks huomenna Chris. Ihanaa. Odotan innolla, mitä siitä tulee.
Niin ja tässä vähän kuvia siitä mitä olen tehnyt, kun Michele niitä on pyydellyt.
 |
| Joulukortti-tarjous |
 |
| Smallporate tulee tarjoamaan hostausta, 1/2 |
 |
| Hostausten mainostus, 2/2 - kyseessä kolmesti taittuva lehtinen |
 |
| Banneri joulutapahtumaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti