8.12., maanantai
Miten ihanaan aamuun sitä on saanutkaan herätä! Täällä taivas on kirkkaan sininen, ja pilvet on kuin renessanssi-ajan maalauksista. Ikään kuin vaalean punertaville pilville olis joku maalannut kultaiset reunukset, valo on vaan niin hurjan mielettömän näköinen täällä. Plymouth on kans tällaisen pilvenmetsästäjän unelma – täällä ne tuntuu lepäävän ihan tossa meidän päitten yläpuolella, paljon matalammalla kuin Suomessa. Sitä voi vaan kävellessä hymyillä niin leveästi kun kattelee taivasta, se on täällä niin mielettömän kaunis.
Pikku hiljaa tää mun jouluehdollistaminen alkaa toimia! Joululaulujen kuunteleminen tuntuu vaikuttavan mun mielenlaatuun ja oon nyt hyvilläni kattomassa kohti tämän kuun ihaninta huipentumaa (Itsenäisyyspäivä ja huomiset synttärit on totta kai kumpikin upeita tapahtumia ja tykkään niistäkin, mutta joulu on mulle aina ollut ykkönen). Paljon on lahjoja hankittu, parit vielä puuttuu, mutta hyväntuulisena olen kulkemassa koska olen kerrankin hyvissä ajoin liikenteessä!
- Kaiken jouluhössötyksen lisäksi täähän on kanssa sen verran hurja viikon aloitus, että tämä on sitten viimeinen viikko, jonka olen työssäoppimassa! Näin sitä lapset kuulkaa kaks ja puol kuukautta humpsahtaa ohi niin, ettei ihan tajuakaan että mites tässä nyt näin kävi. Nyt kun oon viikon jos ei kaksikin jo ollu sillee, vitsit jee, menossa himaan, niin tänä aamuna nous pieni pala kurkkuun. ”Haluunks mä sittenkään lähtee?” pyöri mielessä, sellanen, hetkinen, siis, mitä, siis onko mun pakko lähtee jos en haluu? Mä vähän luulen että se oli sellanen, inevitable, vääjäämätön ymmärryksen määrä, mikä mulle iski tänään päähän. Siitä kun taas vähän rauhoituin niin ymmärsin että voi kyllä, totta kai mä haluan lähteä himaan. Ei siitä ole mitään epäilystä.
Töissä tuntuu että yritän vetää kivirekkaa perässäni – haluan olla näiden ihmisten kanssa ihan kauheesti, mutten haluaa enää tehä töitä ollenkaan! Oh woe is me. Yritän pärskiä nyt läpi siitä, mistä vaan pystyn, ja suorittaa viimeisetkin duunit kunnialla loppuun. Totta kai helpottaa alkavaa viikkoa se tieto, että kolme päivää vaan tästä viikosta on oikeesti töitä – Lewis sano, että mä pitäisin huomisen vapaana syntymäpäivän takia, ja sitten mun työt loppuu jo torstaina, koska perjantaina on sellanen Almondin palautepäivä, jollon pidetään viimeinen one-on-one keskustelu ja varmaan yleisesti kerrotaan vähän tosta omasta työssäoppimisesta kokonaisuutena? En oo ihan varma.
- Tässä vaihteessa muistan myös että tota mun työaika lappusta en ole kauheasti täytellyt :D Pitääpä ottaa kiinni siitä jossain tässä, kun pakkohan sekin on sitten palauttaa. Antaisitte vaan kellokortit käteen, niin johan onnistuis! Pitää muutenkin vähän taas kattoa niitä kaikkia papereita mitä mun pitäis täällä täyttää ennenku lähen Suomeen, että varmasti on kaikki kunnossa.
Ihan vika, viimeisistä viimeisin viikko, alkakoon.
Miten ihanaan aamuun sitä on saanutkaan herätä! Täällä taivas on kirkkaan sininen, ja pilvet on kuin renessanssi-ajan maalauksista. Ikään kuin vaalean punertaville pilville olis joku maalannut kultaiset reunukset, valo on vaan niin hurjan mielettömän näköinen täällä. Plymouth on kans tällaisen pilvenmetsästäjän unelma – täällä ne tuntuu lepäävän ihan tossa meidän päitten yläpuolella, paljon matalammalla kuin Suomessa. Sitä voi vaan kävellessä hymyillä niin leveästi kun kattelee taivasta, se on täällä niin mielettömän kaunis.
Pikku hiljaa tää mun jouluehdollistaminen alkaa toimia! Joululaulujen kuunteleminen tuntuu vaikuttavan mun mielenlaatuun ja oon nyt hyvilläni kattomassa kohti tämän kuun ihaninta huipentumaa (Itsenäisyyspäivä ja huomiset synttärit on totta kai kumpikin upeita tapahtumia ja tykkään niistäkin, mutta joulu on mulle aina ollut ykkönen). Paljon on lahjoja hankittu, parit vielä puuttuu, mutta hyväntuulisena olen kulkemassa koska olen kerrankin hyvissä ajoin liikenteessä!
- Kaiken jouluhössötyksen lisäksi täähän on kanssa sen verran hurja viikon aloitus, että tämä on sitten viimeinen viikko, jonka olen työssäoppimassa! Näin sitä lapset kuulkaa kaks ja puol kuukautta humpsahtaa ohi niin, ettei ihan tajuakaan että mites tässä nyt näin kävi. Nyt kun oon viikon jos ei kaksikin jo ollu sillee, vitsit jee, menossa himaan, niin tänä aamuna nous pieni pala kurkkuun. ”Haluunks mä sittenkään lähtee?” pyöri mielessä, sellanen, hetkinen, siis, mitä, siis onko mun pakko lähtee jos en haluu? Mä vähän luulen että se oli sellanen, inevitable, vääjäämätön ymmärryksen määrä, mikä mulle iski tänään päähän. Siitä kun taas vähän rauhoituin niin ymmärsin että voi kyllä, totta kai mä haluan lähteä himaan. Ei siitä ole mitään epäilystä.
Töissä tuntuu että yritän vetää kivirekkaa perässäni – haluan olla näiden ihmisten kanssa ihan kauheesti, mutten haluaa enää tehä töitä ollenkaan! Oh woe is me. Yritän pärskiä nyt läpi siitä, mistä vaan pystyn, ja suorittaa viimeisetkin duunit kunnialla loppuun. Totta kai helpottaa alkavaa viikkoa se tieto, että kolme päivää vaan tästä viikosta on oikeesti töitä – Lewis sano, että mä pitäisin huomisen vapaana syntymäpäivän takia, ja sitten mun työt loppuu jo torstaina, koska perjantaina on sellanen Almondin palautepäivä, jollon pidetään viimeinen one-on-one keskustelu ja varmaan yleisesti kerrotaan vähän tosta omasta työssäoppimisesta kokonaisuutena? En oo ihan varma.
- Tässä vaihteessa muistan myös että tota mun työaika lappusta en ole kauheasti täytellyt :D Pitääpä ottaa kiinni siitä jossain tässä, kun pakkohan sekin on sitten palauttaa. Antaisitte vaan kellokortit käteen, niin johan onnistuis! Pitää muutenkin vähän taas kattoa niitä kaikkia papereita mitä mun pitäis täällä täyttää ennenku lähen Suomeen, että varmasti on kaikki kunnossa.
Ihan vika, viimeisistä viimeisin viikko, alkakoon.
10.12.,
keskiviikko
Eilen mulla oli synttärit!
4:26 Suomen aikaa aamuyöstä kakskytkolme vuotta sitten synnyin minä, ja kaks minuuttia mun jälkeeni ryntäs perään mun armas kaksoisveljeni. Jo kellon lyötyä kaksitoista Suomessa sain jo joitakin viestejä, kun kello löi kaksitoista Tanskassa, veli avokkinsa kanssa laitto viestejä. Ite halusin olla kauheen autenttinen ja laittaa viestiä vasta 4:28 sille – tajusin vasta myöhemmin aamulla että kun laitoin viestin 4:28 englannin aikaa, oli se Suomessa jo 6:28 – eli siis totaalinen feilaus :D Noh, ei voi sanoa etteikö yritystä ainaki ollu! Detaljeet meni vaan vähän pieleen...
Sain pomoilta tiistain vapaaksi, koska se on nähtävästi aika yleinen tapa että töistä saadaan/otetaan vapaata syntymäpäivänä. Ei meillä vaan mitään sellasia Suomessa! Maanantaina iltapäivällä sain kyllä valtaisat hymyt ja naurut, kun olin käyny vessassa – ne oli oottanu koko päivän, että mä lähtisin toimistosta hetkeks aikaa, jotta ne vois laittaa niiden hankkiman syntymäpäivälahjan esille ja odottaa mun reaktiota. Siis ne oli hommannu mulle Star Wars-herätyskellon, joka päästää Chewbacca-ääniä!! Oon selkeesti osoittanu geekkiyteni ja omat mieltymykseni täällä tarpeeks ilmeisesti, koska lahja oli nappisuoritus ihmisiltä, jotka oon tuntenu vasta kaks ja puol kuukautta :D Lahjan mukana tuli kortti, joihin niin Sam, Lewis kuin Joekin oli kirjottanu onnentoivotuksensa (Sam oli jopa kirjottanu ”Hyvää Syntymäpaivää” - yhen ä:n pisteet siis puuttui, hih) sekä kolme erilaista siideriä! Täällä alkoholia sisältävät lahjat tuntuu olevan suhteellisen yleisiä, Sam ja Lewis muun muassa lahjotti toistensa syntymäpäivinä erikoisia oluita toisilleen. Simppeli ja toimiva lahja! Mun kohdalla ne ties senkin, että en juo olutta, kaikki oli siis erilaisia siidereitä. Tuli sellanen olo, että ne on kuunnellu mua, ja siitä tuli arvostettu olo – olin tosi hyvilläni ja hyväntuulinen koko loppupäivän, vaikka muutenki maanantai oli mun mielestä tosi ihana päivä.
Eilen siis nukuin pitkään ja ihan rauhassa – oltiin sovittu Sophien kanssa että mentäisiin katsomaan Hunger Gamesin uusin osa, Mockingjay part 1 kello kahden näytökseen, joten sain maata sängyssä niin pitkään kuin halusin ja vastailla kaikkiin synttärionnitteluihin, mitä siinä vaiheessa oli jo naamakirjan kautta tullut. Kun vihdoin kampesin itteni sängystä, Sophie odotti mua olohuoneessa mun lahjojen kera – iiks! Se oli hommannu mulle kaikkee Game of Thrones-kamaa, mikä oli ihan mahtavaa! Dire wolf-korvikset, GoT-logo kaulakoru ja sit vielä ihan mieletön GoT-historiikki kirja, joka kertoo kaikista menneisyyden hahmoista ja taustat tänhetkiselle aikajanalle. Huh miten hieno se kirja on! En oo ehtiny ees kunnolla keskittyä siihen, mut luulen, et juuri niin kuin Game of Thronessissa itsessään, kyseiseen kirjaankin pitää varmasti syventyä kunnolla ja erityisesti ajan kanssa.
- Puol kahdelta Sophie oli tilannu meille taksin, jolla päästiin kauempana olevaan leffateatteriin. Hassua aatella että mä oon täällä Englannissa käyny enemmän leffassa kun vähään aikaan Suomenmaalla – ensin Horns Bobbyn ja Sophien kanssa ja nyt tää Hunger Games. Aattelin, että samalla tavalla kun aikasemmin Hornsin kanssa oltais ainoat, joka sitä leffaa olis kattomassa, mut tuli sille kolme neljä muuta pariskuntaa sitte meiän lisäksi joilla oli arkipäivän iltapäivästä antaa aikaansa leffalle. Ja hyvä leffa olikin! Mä oon jotenki tullu tähän Hunger Games-junaan myöhässä, kun mulle on siitä noussu vähän sellanen teinihulina-fiilis, ja kaikki tää vertailu Battle Royalen ja sen välillä on ollu niin turhaa, että en oo jaksanu tutustua siihen kunnolla. Täytyy kuitenkin myöntää, että mun mielestä kyseessä on älyttömän hienosti tehtyjä nuorille suunnattuja elokuvia, joita ehdottomasti suosittelen kyllä kaikille. Kauheeta odottaa vuos sitä toista osaa, vaikka se on aika pitkälle jo kuvattu ja valmis! Argghh.
Elokuvan jälkeen ulkona olikin sitten jo pimeetä, ja siinä oli sellaset puoltoista tuntia aikaa ennenko oli seuraavan ohjelmanumeron vuoro: oltiin tehty päätös, että mentäis läheiseen St. Matthew'n kirkkoon niiden järjestämään Christmas Carol-tilaisuuteen, joka alko puol kasilta. Syötiin siinä välissä, kunnes sit kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja otettiin mukaan vielä portugalilainen kämppis Sofia (Sophie ja Sofia, ei yhtään mee sekasin välillä kun yritän ääneen jotain sokeltaa).
- Tilaisuus itse oli uskonnollisempi kuin olin kuvitellu – vertasin tilaisuutta aluks jokavuotiseen Kauneimmat Joululaulut-tapahtumaan omassa seurakunnassa, jonne meen yleensä äidin kanssa hoilailemaan, mutta lauluja tilaisuudessa oli ehkä noin viis, ja laulujen välissä luettiin joko kappale Raamatusta tai jostakin kirjasta, joka liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, jonka ”juhlavuotta” (aika makaaberia käyttää tollasta sanaa, mut) tänä vuonna vietetään. Kaunis tilaisuus se silti oli, en kuitenkaan kaihda kristillisyyttä koska satun olemaan siinä uskontokunnassa itsekin :P Mainittakoon, että hauskaa oli taas sekoittaa ihmisiä kun tuli Silent Night, Holy Night-laulun vuoro – ensimmäisen säkeistön pistin raikumaan Jouluyö, Juhlayö-laulun sanoin, koska muistan ne ulkoa. Mm. Sofia myöhemmin kommentoi että hän luuli laulavansa väärää kohtaa kun se kuulu mun äänen eikä tunnistanu sanoja, hihhih. Pientä suomalaisuutta vähän kehiin!
Ilta olikin sitten kiva viettää porukalla hommailemassa kaikkee sekalaista, kaiken kaikkiaan mitä mukavin päivä viettää omia synttäreitään :) Ja tais tämäkin olla ensimmäinen kerta, kun niitä tuli vietettyä Suomen ulkopuolella! Ensimmäisten kertojen sinfoniaa, tää matka täällä töissä.
Tänään on mun toka vika päivä täällä töissä! Hullua aatella niin, mut näin se vaan menee. Jotenkin mulla odotus kotiinpaluusta on jo niin suuri etten oikeestaan mitään muuta paljoa mieti – mitä nyt eilinen oli sellanen distraction kaiken kivan takia, ettei tullu kauheesti ajateltua koto-Suomea. Sadun kanssa ollaan sumplittu hommat niin, että lähetään kumpikin samalla bussilla Plymouthista kymmenen maissa, vaihdetaan Bristolissa bussia ja saavutaan Heathrow'n terminaali kolmoseen, josta meiän lennot lähtee. Ja kaikki tämä vaivaisella £30! Verrattuna junaan, josta olis pitäny maksaa ensin £55 Plymouthista Lontooseen ja vähintään £20 jotta pääsee Paddingtonilta Heathrow Expressillä Heathrow'n lentokentälle, sanoisin, että säästetään aika pitkä penni kokonaisuudessaan :P Mua toi bussimatkustus ehkä vähän epäilyttää, koska en oo täällä sellasella kulkenu näin pitkiä matkoja, mutta koska matkustetaan kahdestaan Sadun kanssa niin ehkä mä selviän. Eikä oo paljoo syytä epäillä että siinä kuinkaan kävis, kun tiedän kuitenkin muitakin jotka niitä busseja käyttää, ja ihan virallisien yhteyksien kautta nekin kulkee, yms yms. Oon vaan vainoharhanen!
Kirjotus keskeytyi hetkeksi tossa yhessä vaiheessa, koska Chris tuli käymään. Se sano mulle, että jos löydän viis muuta kiinnostunutta itseni lisäksi, ni se vois tulla Suomeen ja tarjoais NLP-koulutuksen meille – eli siis meistä tulis sertifioituja NLP-kouluttajia! Ihan hullua – ja älyttömän siistiä! Tiedän kyllä heti ihmisiä, joita haluan tuoda NLP:n piiriin ja joille se sopis ihan koulutuksenkin myötä... Suunnittelu alkakoon!
Eilen mulla oli synttärit!
4:26 Suomen aikaa aamuyöstä kakskytkolme vuotta sitten synnyin minä, ja kaks minuuttia mun jälkeeni ryntäs perään mun armas kaksoisveljeni. Jo kellon lyötyä kaksitoista Suomessa sain jo joitakin viestejä, kun kello löi kaksitoista Tanskassa, veli avokkinsa kanssa laitto viestejä. Ite halusin olla kauheen autenttinen ja laittaa viestiä vasta 4:28 sille – tajusin vasta myöhemmin aamulla että kun laitoin viestin 4:28 englannin aikaa, oli se Suomessa jo 6:28 – eli siis totaalinen feilaus :D Noh, ei voi sanoa etteikö yritystä ainaki ollu! Detaljeet meni vaan vähän pieleen...
Sain pomoilta tiistain vapaaksi, koska se on nähtävästi aika yleinen tapa että töistä saadaan/otetaan vapaata syntymäpäivänä. Ei meillä vaan mitään sellasia Suomessa! Maanantaina iltapäivällä sain kyllä valtaisat hymyt ja naurut, kun olin käyny vessassa – ne oli oottanu koko päivän, että mä lähtisin toimistosta hetkeks aikaa, jotta ne vois laittaa niiden hankkiman syntymäpäivälahjan esille ja odottaa mun reaktiota. Siis ne oli hommannu mulle Star Wars-herätyskellon, joka päästää Chewbacca-ääniä!! Oon selkeesti osoittanu geekkiyteni ja omat mieltymykseni täällä tarpeeks ilmeisesti, koska lahja oli nappisuoritus ihmisiltä, jotka oon tuntenu vasta kaks ja puol kuukautta :D Lahjan mukana tuli kortti, joihin niin Sam, Lewis kuin Joekin oli kirjottanu onnentoivotuksensa (Sam oli jopa kirjottanu ”Hyvää Syntymäpaivää” - yhen ä:n pisteet siis puuttui, hih) sekä kolme erilaista siideriä! Täällä alkoholia sisältävät lahjat tuntuu olevan suhteellisen yleisiä, Sam ja Lewis muun muassa lahjotti toistensa syntymäpäivinä erikoisia oluita toisilleen. Simppeli ja toimiva lahja! Mun kohdalla ne ties senkin, että en juo olutta, kaikki oli siis erilaisia siidereitä. Tuli sellanen olo, että ne on kuunnellu mua, ja siitä tuli arvostettu olo – olin tosi hyvilläni ja hyväntuulinen koko loppupäivän, vaikka muutenki maanantai oli mun mielestä tosi ihana päivä.
Eilen siis nukuin pitkään ja ihan rauhassa – oltiin sovittu Sophien kanssa että mentäisiin katsomaan Hunger Gamesin uusin osa, Mockingjay part 1 kello kahden näytökseen, joten sain maata sängyssä niin pitkään kuin halusin ja vastailla kaikkiin synttärionnitteluihin, mitä siinä vaiheessa oli jo naamakirjan kautta tullut. Kun vihdoin kampesin itteni sängystä, Sophie odotti mua olohuoneessa mun lahjojen kera – iiks! Se oli hommannu mulle kaikkee Game of Thrones-kamaa, mikä oli ihan mahtavaa! Dire wolf-korvikset, GoT-logo kaulakoru ja sit vielä ihan mieletön GoT-historiikki kirja, joka kertoo kaikista menneisyyden hahmoista ja taustat tänhetkiselle aikajanalle. Huh miten hieno se kirja on! En oo ehtiny ees kunnolla keskittyä siihen, mut luulen, et juuri niin kuin Game of Thronessissa itsessään, kyseiseen kirjaankin pitää varmasti syventyä kunnolla ja erityisesti ajan kanssa.
- Puol kahdelta Sophie oli tilannu meille taksin, jolla päästiin kauempana olevaan leffateatteriin. Hassua aatella että mä oon täällä Englannissa käyny enemmän leffassa kun vähään aikaan Suomenmaalla – ensin Horns Bobbyn ja Sophien kanssa ja nyt tää Hunger Games. Aattelin, että samalla tavalla kun aikasemmin Hornsin kanssa oltais ainoat, joka sitä leffaa olis kattomassa, mut tuli sille kolme neljä muuta pariskuntaa sitte meiän lisäksi joilla oli arkipäivän iltapäivästä antaa aikaansa leffalle. Ja hyvä leffa olikin! Mä oon jotenki tullu tähän Hunger Games-junaan myöhässä, kun mulle on siitä noussu vähän sellanen teinihulina-fiilis, ja kaikki tää vertailu Battle Royalen ja sen välillä on ollu niin turhaa, että en oo jaksanu tutustua siihen kunnolla. Täytyy kuitenkin myöntää, että mun mielestä kyseessä on älyttömän hienosti tehtyjä nuorille suunnattuja elokuvia, joita ehdottomasti suosittelen kyllä kaikille. Kauheeta odottaa vuos sitä toista osaa, vaikka se on aika pitkälle jo kuvattu ja valmis! Argghh.
Elokuvan jälkeen ulkona olikin sitten jo pimeetä, ja siinä oli sellaset puoltoista tuntia aikaa ennenko oli seuraavan ohjelmanumeron vuoro: oltiin tehty päätös, että mentäis läheiseen St. Matthew'n kirkkoon niiden järjestämään Christmas Carol-tilaisuuteen, joka alko puol kasilta. Syötiin siinä välissä, kunnes sit kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja otettiin mukaan vielä portugalilainen kämppis Sofia (Sophie ja Sofia, ei yhtään mee sekasin välillä kun yritän ääneen jotain sokeltaa).
- Tilaisuus itse oli uskonnollisempi kuin olin kuvitellu – vertasin tilaisuutta aluks jokavuotiseen Kauneimmat Joululaulut-tapahtumaan omassa seurakunnassa, jonne meen yleensä äidin kanssa hoilailemaan, mutta lauluja tilaisuudessa oli ehkä noin viis, ja laulujen välissä luettiin joko kappale Raamatusta tai jostakin kirjasta, joka liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, jonka ”juhlavuotta” (aika makaaberia käyttää tollasta sanaa, mut) tänä vuonna vietetään. Kaunis tilaisuus se silti oli, en kuitenkaan kaihda kristillisyyttä koska satun olemaan siinä uskontokunnassa itsekin :P Mainittakoon, että hauskaa oli taas sekoittaa ihmisiä kun tuli Silent Night, Holy Night-laulun vuoro – ensimmäisen säkeistön pistin raikumaan Jouluyö, Juhlayö-laulun sanoin, koska muistan ne ulkoa. Mm. Sofia myöhemmin kommentoi että hän luuli laulavansa väärää kohtaa kun se kuulu mun äänen eikä tunnistanu sanoja, hihhih. Pientä suomalaisuutta vähän kehiin!
Ilta olikin sitten kiva viettää porukalla hommailemassa kaikkee sekalaista, kaiken kaikkiaan mitä mukavin päivä viettää omia synttäreitään :) Ja tais tämäkin olla ensimmäinen kerta, kun niitä tuli vietettyä Suomen ulkopuolella! Ensimmäisten kertojen sinfoniaa, tää matka täällä töissä.
Tänään on mun toka vika päivä täällä töissä! Hullua aatella niin, mut näin se vaan menee. Jotenkin mulla odotus kotiinpaluusta on jo niin suuri etten oikeestaan mitään muuta paljoa mieti – mitä nyt eilinen oli sellanen distraction kaiken kivan takia, ettei tullu kauheesti ajateltua koto-Suomea. Sadun kanssa ollaan sumplittu hommat niin, että lähetään kumpikin samalla bussilla Plymouthista kymmenen maissa, vaihdetaan Bristolissa bussia ja saavutaan Heathrow'n terminaali kolmoseen, josta meiän lennot lähtee. Ja kaikki tämä vaivaisella £30! Verrattuna junaan, josta olis pitäny maksaa ensin £55 Plymouthista Lontooseen ja vähintään £20 jotta pääsee Paddingtonilta Heathrow Expressillä Heathrow'n lentokentälle, sanoisin, että säästetään aika pitkä penni kokonaisuudessaan :P Mua toi bussimatkustus ehkä vähän epäilyttää, koska en oo täällä sellasella kulkenu näin pitkiä matkoja, mutta koska matkustetaan kahdestaan Sadun kanssa niin ehkä mä selviän. Eikä oo paljoo syytä epäillä että siinä kuinkaan kävis, kun tiedän kuitenkin muitakin jotka niitä busseja käyttää, ja ihan virallisien yhteyksien kautta nekin kulkee, yms yms. Oon vaan vainoharhanen!
Kirjotus keskeytyi hetkeksi tossa yhessä vaiheessa, koska Chris tuli käymään. Se sano mulle, että jos löydän viis muuta kiinnostunutta itseni lisäksi, ni se vois tulla Suomeen ja tarjoais NLP-koulutuksen meille – eli siis meistä tulis sertifioituja NLP-kouluttajia! Ihan hullua – ja älyttömän siistiä! Tiedän kyllä heti ihmisiä, joita haluan tuoda NLP:n piiriin ja joille se sopis ihan koulutuksenkin myötä... Suunnittelu alkakoon!
